PIENI SORMUKSEN OSTO-OPAS

Kun vertailet sormuksia, kiinnitä huomiota niiden painoon. Kaksi samanlevyistä kultasormusta voivat sisältää täysin eri määrän kultaa sormusten paksuudesta ja pitoisuudesta riippuen.

3. OSTA HYVÄÄ KÄSITYÖTÄ
Älä osta huonoa käsityötä. Kiinnitä huomiota siihen, kuinka hyvin sormus on tehty ja miltä se näyttää aina yksittäisten timanttien istutuksia myöten. Katsele erilaisia sormuksia ja luota omaan silmääsi. Käsityön laaduissa on dramaattisia eroja. Ylimääräinen kuoppa rungossa tai reikä kivi-istukan reunassa siksi, että ”siihen nyt vain tuli sellainen”, ei ole ok.

Muista, että sormus on tulevan puolisosi ohella ainut asia, jonka on tarkoitus olla häiden jälkeen päivittäisessä käytössä. Vuosia.

5. KERRO KULTASEPÄLLE
Sormusostoksilla ollessasi voit toivoa erilaisia asioita. Hyvä kultaseppä pystyy muuttamaan kaikkia malleja haluamaasi suuntaan. Jos haluat pienemmän tai isomman kiven kuin mallisormuksessa on, kerro se. Jos haluat kapean rungon etkä leveää, sano se sepälle. Jos pidät jonkin kulmikkaan mallin timantti-istutuksista, mutta sormus ei sovi puolipyöreän kihlasi viereen, voi seppä muokata mallista puolipyöreän ja tehdä siitä juuri kihlasormukseesi sopivan parin.

6. KUINKA PALJON KULTASORMUKSESSANI ON KULTAA?
Jos ostat kulta-, platina-, palladium- tai hopeasormuksen kiinnitä huomiota siihen, kuinka paljon kyseistä jalometallia sormus sisältää. Esimerkiksi puhtaasta kullasta saa tehtyä upean, sitkeän ja kestävän sormuksen. Useimpien korujen ja sormusmallien valmistukseen puhdas kulta ei kuitenkaan sovellu pehmeytensä vuoksi, ja tästä syystä korujen ja sormusten valmistamiseen käytetään kultaseoksia. Mitä korkeampi käytettävä jalometallipitoisuus on, sitä puhtaampi ja sitkeämpi sormus on. Mitä vähemmän seos taas sisältää kultaa, sitä huokeampaa se on. Yleisimmät Suomessa käytettävät kultapitoisuudet ovat 585‰ (14 karaattia) ja 750‰ (18-karaattia). Ensimmäisessä on kultaa 58,5% eli vähän yli puolet seoksen kokonaismäärästä ja jälkimmäisessä 75%. Suomessa käytettävät jalometallien pitoisuudet löytyvät jäljempää kunkin metallin esittelystä. Titaanisormusta ostaessaan kannattaa varmistaa, että sormus on tehty puhtaasta titaanista. Myös titaanituotteissa saatetaan käyttää seoksia, jolloin titaanin muokattavuus kärsii.

7. JOS ET VÄLTTÄMÄTTÄ HALUA PINNOITETTUA SORMUSTA, ÄLÄ OSTA SELLAISTA
Valtaosa varsinkin valetuista valkokultasormuksista rodinoidaan. Tämä tarkoittaa sitä, että valkokullasta valmistettu sormus pinnoitetaan rodium-nimisellä metallilla. Rodium on vaalea ja kirkas platinametalli. Pinnoittamalla sormuksesta tulee rodiumin värinen eli vaaleampi kuin valkokulta itse on. Rodinointi kuluu käytössä pois, jolloin sormus alkaa usein kellertää ja näyttää likaiselta. Laadukas valkokultaseos ei kellerrä, eikä kaipaa pinnalleen rodinointia; miksi peittää valkokullan kaunis tummakiiltoinen väri? Jos haluat mahdollisimman vaalean sormuksen, kannattaa valita palladium tai platina, jotka ovat valkokultaa vaaleampia metalleja.

8. PITÄÄKÖ SORMUS HUOLLATTAA KAHDEN VUODEN VÄLEIN?
Jos sormus on hyvin tehty, niin se ei ole välttämätöntä. Rodinoimaton sormus ei muuta väriänsä eikä jalokivien ole tarkoitus irrota sormuksesta. Jos sormus saa ikävän kolhun ja kivien vointi mietityttää, kannattaa sormus tuoda kultasepällesi tarkastettavaksi. Muuten sormusta voi käyttää huoletta useita vuosia. Jos sormuksessa on kynsi-istutuksia, kannattaa ne tarkistuttaa noin 5 vuoden välein, sillä ohuet kynnet ovat alttiita kulumiselle ja vääntymiselle. Jos sormuksesta irtoaa kivi muuten vain on vika istutuksessa, ja sormus on palautettava valmistajalle korjattavaksi.



9. VALITSE METALLI JOSTA PIDÄT
Korkealaatuisista materiaaleista syntyy korkealaatuinen tuote. Sormuksen materiaalia valitessasi kiinnitä huomiota väriin ja pitoisuuteen. Mieti mitä haluat, ja etene sen mukaan. Seuraavassa on lyhyt selostus yleisimmin käytettävistä metalleista. Leimattavat pitoisuusmerkinnät kertovat kuinka paljon jalometalliseoksessa on jalometallia. Ne kertovat jalometallin vähimmäismäärän tuhannesosina eli promilleina (‰). Mitä suurempi luku, sitä jalompaa materiaali on. Esimerkiksi 585‰-kultaseoksessa on kultaa 58,5% ja 750‰-seoksessa 75%.

Platina
Platina on valkoinen, kirkas ja väriltään sinertävään vivahtava metalli. Sen hohtava sävy korostaa upeasti timanttien loistoa. Platina on erittäin sitkeä ja hypoallerginen metalli. Se on yleensä kallein vaihtoehto sormuksen materiaaliksi seuraavista syistä:

• platinan ominaispaino on iso. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tehdään samankokoinen sormus kullasta ja platinasta, on platinasormus painavampi
• platinasta voidaan käyttää hyvin puhdasta seosta, jolloin jalometallin määrä on korkea
• platinan työstäminen on hieman haastavampaa kuin kullan

Platinasormuksen valmistaminen vaatiikin kultasepältä korkeaa ammattitaitoa ja kokemusta platinan käytöstä. Jos kultaseppä ei hallitse hommiansa on tulos katastrofi, mutta osaavan sepän käsistä lähtevä platinasormus on yksinkertaisesti upea. Platinan leimattavat pitoisuudet ovat Suomessa 850, 900, 950 ja 999. Seosmetalleina voidaan käyttää esimerkiksi kuparia, palladiumia, iridiumia ja kobolttia.

Palladium
Palladium kuuluu platinametalleihin. Se on kevyempää kuin platina, mutta erittäin hyvän väristä ja sitkeää. Kuten kaikkien metallien kohdalla, myös palladiumseosta käytettäessä siihen lisätyt seosmetallit vaikuttavat materiaalin ominaisuuksiin. Kysy kultasepältä minkälaista seosta hän käyttää ja kestääkö se varmasti sormuskäytössä. Palladiumia voi Suomessa leimata pitoisuuksiin 500, 850, 950 ja 999. Palladiumia seostetaan esimerkiksi hopealla, koboltilla, ruteniumilla ja iridiumilla.

Kulta
Kulta on kiiltävä ja pehmeä metalli, jonka hehkuvan keltainen väri erottaa sen muista metalleista. Puhdas kulta on hyvin pehmeää, joten korukäyttöön paremmin soveltuvaa materiaalia valmistetaan lisäämällä kullan joukkoon seosmetalleja. Seosmetallien suhteita muuttamalla voidaan valmistaa erisävyisiä kultaseoksia. Näistä tutuimpia ovat valkokulta ja punakulta. Tavallisimmin kulta seostetaan hopealla ja kuparilla. Kuparin osuutta lisäämällä valmistetaan punakultaa. Hopean osuutta lisäämällä seoksesta tulee vastaavasti vaaleaa ja hieman vihertävää kultaseosta. Valkokultaa saadaan lisäämällä kullan, hopean ja kuparin joukkoon palladiumia tai nikkeliä. Suomessa ja EU:ssa ei nikkelivalkokultaa juuri enää liiku, mutta tarkista kuitenkin kultasepältä, että hän käyttää palladiumilla seostettua valkokultaa. Kehno valkokultaseos kellertää voimakkaasti. Pyydä kultaseppää näyttämään minkä väristä seosta hän käyttää. Huomioi, että rodinoitu sormus ei ole valkokullan vaan rodiumin värinen. Tällaiseen sormukseen käytetyn valkokultaseoksen oikea väri paljastuu vasta, kun rodiumpinnoite hiljalleen kuluu pois. Kullan leimattavat pitoisuudet ovat Suomessa 999, 916, 750, 585, 375.



Hopea
Hopea on hohtavan valkoinen, erittäin kauniin sävyinen metalli. Puhdas hopea ei tummu, mutta kuparilla seostetut hopeaseokset yhtyvät helposti rikkiin ja rikkiyhdisteisiin, jonka takia korut tummuvat helposti jo ilmassa. Hopea on sormusmateriaalina edullinen vaihtoehto. Hopeaseokset ovat kuitenkin niin pehmeitä, etteivät sormukset säily kauniina vuosikymmenien käytössä. Hopeatuotteet leimataan Suomessa pitoisuuksiin 800, 830, 925, 999.

Titaani
Titaani on harmaanvaalea, kevyt ja hyvin kulutusta kestävä metalli. Se ei ole jalometalli, joten materiaali on suhteellisen halpaa. Titaanin muokkaaminen on kuitenkin haastavaa, ja titaanisormuksen valmistusprosessi eroaa huomattavasti jalometallisormuksen valmistusprosessista. Näin ollen käsinvalmistetun titaanisormuksen hintaa nostaa sormuksen valmistukseen käytetyn työn määrä. Titaani on allergisoimaton metalli, joten se on platinan lisäksi erittäin hyvä vaihtoehto allergikoille. Tarkista kuitenkin, että sormuksen valmistukseen käytetään puhdasta titaania eikä titaaniseoksia, sillä jälkimmäisten allergiattomuudesta ei ole takeita. Lisäksi titaaniseokset aiheuttavat ongelmia, jos sormusta joskus täytyy muokata tai korjata. Puhtaasta titaanista valmistetun sormuksen muokkaukset onnistuvat ongelmitta. Seuraavassa on kaksi titaanisormuksiin liittyvää harhaluuloa:

• titaanisormuksen kokoa ei voi muuttaa
• titaanisormus ei naarmuunnu

Kyllä voi ja kyllä naarmuuntuu. Näissä asioissa tilanne on sama kuin jalometallisormuksilla. Lisäksi titaanisormusta ostaessaan on hyvä tiedostaa, että johtuen titaanin kovuudesta ja sitkeydestä ovat sormuksen pintaan ilmestyvät ensimmäiset naarmut näkyvämpiä kuin esimerkiksi kultasormuksen pintaan ilmestyvät naarmut. Pikkuhiljaa sormus kuitenkin saa tasaisen käyttömatan pintaansa, ja yksittäiset naarmut eivät enää häiritse silmää. Titaanista voi valmistaa melkein minkälaisia sormuksia vaan, mutta metallin työstö vaatii perehtyneisyyttä ja erittäin ammattitaitoista seppää.

Muita sormuksiin käytettäviä metalleita
Sormuksia valmistetaan myös lisääntyvässä määrin muista vaaleista metalleista. Tällaisia ovat esimerkiksi ruostumaton teräs, volframi eli tungsten sekä zirconium. Nämä eivät ole jalometalleja, joten ne ovat materiaaleina halpoja. Metallit eroavat toisistaan kuitenkin muokattavuuden suhteen. Ruostumaton teräs on vaalean harmaa, suhteellisen kestävä materiaali, josta voi valmistaa hyvin monenlaisia sormuksia. Volframi on harmaa, kova ja hauras metalli, joka ei juurikaan naarmuunnu. Kovuus aiheuttaa ongelmia sormusten muokkauksen suhteen, joten ole tarkkana valitessasi sormuksen kokoa, sillä sen on mahduttava sormeen myös tulevaisuudessa. Älä kuitenkaan ota liian suurta sormusta, sillä esimerkiksi kivilattialle pudottuaan saattaa sormus olla monessa osassa. Harmaanvaalea zirconium on monilta ominaisuuksiltaan samankaltainen kuin titaani. Kestävä, muokattava ja melkein samanvärinen.



10. VALITSE TARPEEKSI KOVA KIVI
Jos haluat sormukseesi jalokiven valitse tarpeeksi kova kivi, jotta se kestää jokapäiväistä käyttöä kulumatta ja naarmuuntumatta. Timantti on jalokivistä kovin, mutta käyttöä kestävät hyvin myös esimerkiksi safiiri, rubiini, krysoberylli ja spinelli. Jos haluat värillisen kiven, se löytyy näistä vaihtoehdoista aivan varmasti. Esimerkiksi safiirissa ja timantissa on monta kaunista värivaihtoehtoa. Pyydä kultaseppääsi näyttämään sinulle erilaisia jalokiviä ja niiden värisävyjä.

11. TUTUSTU TIMANTTEIHIN – tai lue ainakin tämä
Timantit syntyvät syvällä maaperässä ja useimmat niistä ovat miljoonia vuosia vanhoja. Mitä puhtaampi ja kirkkaampi timantti on sitä harvinaisempi se on. Timantteja on olemassa sekä värittömiä, että värillisiä, jälkimmäisiä sekä luonnonvärisinä että käsiteltyinä. Vaikka värillisten timanttien suosio on ilahduttavalla tavalla kasvussa, keskitymme seuraavassa selostuksessa käsittelemään värittömiä timantteja, sillä ne ovat yhä sormuksissa yleisimpiä ja halutuimpia kiviä.

Sormuksia vertaillessasi saatat kiinnittää huomiota sormuksen tiedoista löytyvään salamyhkäiseen koodiin. Kyse on timantin laatuluokitustiedoista. Kaikki värittömät timantit saavat itselleen oman luokituksen sen mukaan kuinka hyviä/huonoja timantteja ne ovat. Luokitus on melko yksinkertainen, vaikkakin maailmalla on käytössä useampia luokittelutapoja. Yhteistä niissä kaikissa on, että mitä puhtaampi ja värittömämpi timantti on, sitä korkeammalla se on luokitusasteikolla ja sitä harvinaisempi – ja kalliimpi- se on. Mitä enemmän timantin sisällä on sulkeumia ja mitä enemmän ”väritön” timantti kellertää, sitä matalammalla asteikossa ollaan. Selvennyksenä sanottakoon, että värillisistä timanteista löytyy erittäin hienon sävyisiä keltaisia timantteja. Ne ovat kuitenkin aivan eri asia kuin värittömät timantit jotka kellertävät. Puhtauden ja värin lisäksi timantin hintaan vaikuttavat sen paino ja hionta. Timantin painon mittayksikkö on karaatti. Yksi karaatti = 0,2 grammaa. Mitä enemmän timantti painaa, sitä kalliimpi se on. Kannattaa huomioida, että yksi iso timantti on arvokkaampi kuin monta pientä. Esimerkiksi 40 kpl 0,01ct painoista timanttia maksaa huomattavasti vähemmän kuin yksi 0,40ct painoinen timantti.

Timantin hionnasta puhuttaessa ei tarkoiteta hionnan muotoa vaan sitä, kuinka hyvät timantin mittasuhteet ovat, kuinka symmetrisesti timantti on hiottu ja kuinka hyvin se on kiillotettu. Hionnan suhteen esiintyy erilaisia koulukuntia, jotka vannovat oman hiontansa erinomaisuuden puolesta ja näille hionnoille on annettu myös erilaisia kaupallisia nimikkeitä. Se, kuinka hyvän timantin kukin haluaa, on jokaisen henkilökohtainen asia. Suosittelemme kuitenkin pitäytymään mahdollisimman kirkkaissa ja hyvin hiotuissa timanteissa. Värittömän timantin on tarkoitus olla väritön, joten on kovin kurjaa, jos muuten hienosti toteutetussa sormuksessa on kellertävä timanttirivistö. Hionta taas vaikuttaa ratkaisevasti timantin loistoon. Huonosti hiottu timantti ei taita valoa niin hyvin kuin timantti voi sitä taittaa, ja näin timantti menettää yhden oleellisimmista ominaisuuksistaan: kyvyn taittaa valoa ja säkenöidä loputtomalla intensiteetillä.

Laatuluokituksesta on helppo löytää paljon asiaa timantteja käsitteleviltä internetsivustoilta, jos haluaa itsenäisesti tutustua asiaan. Voit myös marssia kultasepän luokse ja pyytää häntä esittelemään luokitustaulukon ja selittämään asian selvällä suomenkielellä.





Ja lopuksi

sekä Rouville:
Jos rahaa on käytössäsi rajallisesti, niin kuin useimmilla meistä on, älä haikaile mahdottomia. Jokainen yli kahdeksanvuotias tietää, että halvalla ei saa hyvää. Laadukkaan sormuksen voi kuitenkin hankkia myös pienellä budjetilla, jos on valmis tinkimään kommervenkkien määrästä.

että Herroille:
Hanki nyt sille se timantti, on se sen ansainnut. Tai jos et timanttia, niin ainakin muuten tyylikäs ja laadukas sormus. Ei se ole sen kalliimpi kuin ne alumiinivanteet, mutta käytössä paljon pidempään ja kantajalleen paljon rakkaampi.